KAIKKI ajopinnan metalliset rakenteet, kuten kaivon kannet ja kiskot, ovat liukkaita ja märkinä erityisen liukkaita. Pyri ylittämään ne 90 asteen kulmassa. Älä kallista, jarruta tai kiihdytä näissä kohdissa ja pidä tukevasti kiinni ohjaustangosta.
I: Näin ohjaat ja kaarrat oikein
II: Opettele jarruttamaan oikein
III: Näe ja tule nähdyksi
IV: Kun pito loppuu
V: Ohittamisen helppous ja vaikeus
VI: Vältä riskit tilanteiden ennakoinnilla
Motoristia vaanivat monenlaiset vaarat. Törmäys toiseen ajoneuvoon ja tieltä ulosajo ovat tietysti pahimmasta päästä. Mutta myös pieniä harmeja on paljon, esimerkiksi paikallaan olevan pyörän kaatumisia sattuu usein. Erilaisten riskien tunnistaminen ja tilanteiden ennakointi lisäävät turvallisuutta selvästi. Kannattaisiko pohtia vaikkapa oman ajoasun värikkyyttä ja havaittavuutta?
TM-numerossa 11/2008 oli laaja moottoripyöräilijöiden kuolemanonnettomuuksia käsittelevä artikkeli. Siinä kävi selkeästi ilmi, että jokainen motoristi pystyy hyvin pitkälle itse määräämään oman turvallisuutensa tason. Ulkopuoliset tekijät muodostavat pienen uhan.
Tämä näkyy muun muassa siinä, että onnettomuuksista iso osa on sellaisia, joissa motoristi itse omalla väärällä toiminnallaan aiheuttaa onnettomuuden esimerkiksi ajamalla ulos tieltä. Se että auto törmää moottoripyörään, on harvinaisempaa.
Turvallisuuteen pyrittäessä on hyvä tiedostaa muun muassa se, että suuret ylinopeudet aiheuttavat muille liikenteessä oleville kohtuuttomia arviointivaikeuksia. Vilkkaassa liikenteessä ei tarvita edes ylinopeutta, rajut ja nopeat kiihdyttämiset mahdollisine kaistanvaihtoineen riittävät usein hämmentämään autoilijoita.
Kirkasta päälle
Aiemmin oli muotia käyttää pelkästään mustia ajoasuja, mikä on selvä turvallisuusriski. Nyt tällaisesta ajatusmaailmasta ollaan hiljalleen luopumassa ja värillisiä ajopukuja alkaa löytyä.
Mitä kirkkaampia asut ovat, sitä paremmin autoilija havaitsee motoristin. Jos omistaa mustan ajotakin, turvallisuutta voi lisätä laittamalla sen päälle kirkkaan värisen huomioliivin.
Tiukat periaatteen miehet ovat tietenkin sitä mieltä, että autoilijoiden PITÄÄ havaita heidät päällä olevasta ajoasusta huolimatta. Juridisesti näin onkin, käytännössä ei läheskään aina, kuten jokainen motoristi tietää.
HAVAITTAVUUDELLA on melkoisia eroja. Käytä värikkäitä ajoasuja tai pistä tumman ajotakin päälle heijastinliivi tai heijastinvyö.
Kun lähestytään suoraan edestä päin, kirkkaan ajoasun merkitys ei tietenkään ole kovin suuri, koska puku ei varsinkaan katteen takaa näy kovin hyvin. Sen sijaan esimerkiksi taajamaristeyksissä ja ajokaistaa vaihdettaessa havaittavuus korostuu.
Havaittavuuden kannalta tärkeä merkitys on tietysti myös ajovaloilla. Valot on pidettävä aina päällä, ja niiden suuntaus on syytä tarkistaa aika ajoin. Joissakin pyörissä on jo autopuolelta tuttu erillinen ajovalojen korkeudensäädin.
Pyörä levenee
Yksi syy moottoripyöräilijän huonoon havaittavuuteen on pyörän kapeus. Pyörän niin sanottu otsapinta-ala on pieni. Risteystä lähestyessään motoristi jää helposti auton tuulilasin sivupilarin taakse, tai useampikaistaisella ajoradalla moottoripyörä ei näy kaistan vaihtoa suunnittelevan autoilijan sivupeilissä (TM 10/2007).
Motoristi ei tahdo muistaa, miten leveäksi moottoripyörä muuttuu, kun sitä kallistetaan. Jos vasemmalle johtavaan kaarteeseen tulee aivan keskiviivan vieressä ajaen, kaarteessa ollaan usein reilusti vastaantulevien kaistalla – ja sitä enemmän, mitä kovempaa ajetaan.
Tilanne voi johtaa törmäykseen vastaantulijan kanssa, tai sitten motoristi joutuu tekemään äkkinäisen väistön ja ajautuu oikealle ja pahimmassa tapauksessa ulos tieltä.
JOS tässä tulisi vastaan esimerkiksi auto, motoristin olisi nopeasti muutettava ajolinjaansa nostamalla pyörää enemmän pystyyn…
… TÄSSÄ vaiheessa pystyyn nostetun pyörän ajolinja veisi motoristin hetkessä ulos tieltä. Korjaavaa uutta kaarrosta vasemmalle ei enää ehtisi tehdä. Kuljettajan olisi pitänyt aloittaa kaarteeseen ajaminen aivan kaistan oikeasta reunasta.
Myös laittomasti jonojen välissä ajavia vaanii moottoripyörän leveyden muuttumisesta aiheutuva vaara.
Sen saa aikaan mahdollisen väistöliikkeen vaatima kallistaminen. Pienikin ohjaustangon hipaisu rinnalla olevaan autoon johtaa usein kaatumiseen.
PYSÄKÖITYYN autorivistöön kannattaa pitää sellainen sivuttaismarginaali, että yhtäkkiä eteen avautuva ovi ei ole suoraan ajolinjalla.
Peräänajotilanteet ovat motoristille aina vaarallisia – sekä ne, joissa itse ajaa esimerkiksi auton perään, että ne, joissa auto ajaa pyörän perään. Etäisyys edellä ajavaan on pidettävä riittävän suurena, eikä kuljettajan huomio saa jonoajossa olla muualla kuin liikennetilanteessa, esimerkiksi navigaattorissa.
Autoilijan on jätettävä riittävä turvaväli moottoripyörään. Motoristin takana muutaman metrin päässä ajava autoilija syyllistyy törkeään ja vaaralliseen tekoon.
NÄYTTÄÄ vaarattomalta, mutta tällaiset etäisyydet voivat johtaa murhenäytelmään. Lainaus tutkijalautakuntaraportista: ”Ensimmäisenä ajanut nosti oikean kätensä tervehtiäkseen pysäkillä olevia kavereitaan, jolloin takana ajaneen etupyörä hipaisi edellä ajavan takapyörää. Takana ajanut kaatui, jäi vastaan tulleen kuorma-auton alle ja kuoli. Moottoripyörien nopeus tapahtumahetkellä oli noin 30-40 km/h.”
Hirvi, orava vai lintu?
Jotkut kuolemanonnettomuuksista ovat sellaisia, että niiden syytä ei pystytä varmuudella selvittämään. Tällaisiin kuuluu esimerkiksi moottoripyörän hallinnan menetys tilanteessa, jossa olosuhteet ovat hyvät ja tilannenopeus oikea.
Yhden tällaisen tapauksen taustalla saattoi olla tankkilaukku. Huoltoasemalla käynnin jälkeen tankkilaukun magneettiläpän toinen puoli oli taittunut laukun alle niin, että kontaktia laukun ja bensiinisäiliön välillä ei sillä puolen ollut.
Ensimmäisessä kaarteessa laukku irtosi ja esti ohjaustangon liikkumisen. Seurauksena oli motoristin törmääminen kaiteeseen kohtalokkain seurauksin.
Myös pieneläimen väistöä on epäilty onnettomuuden aiheuttajaksi muutamissa tapauksissa. Isosta hirvestä jää maahan jälkiä, mutta tien yli nopeasti vilistävän oravan suhteen tilanne on toinen.
Kun yksi kokenut moottoripyöräilijä teki paikallistien oikealle johtavassa kaarteessa yhtäkkiä takapyörän lukkojarrutuksen, kaatui ja luisui vastaan tulevan auton keulaan, tutkijalautakunta pystyi vain arvailemaan onnettomuuden syytä.
Tapahtumaketjun sai ehkä aikaan tien yli viilettänyt pieneläin, jonka yliajamista motoristi refleksimäisesti yritti välttää.
Takajarrun lukitseminen yllättävässä paniikkitilanteessa on hyvin yleistä. Jos edellä kuvatussa tapauksessa pyörässä olisi ollut ABS-jarrut, takapyörä ei olisi lukkiintunut ja tilanteesta olisi voitu selvitä ilman kuolonuhria.
Lukkiutumattomien jarrujen tuomaa turvallisuutta olemme korostaneet jo useasti ja korostamme edelleen jopa hieman provosoivasti: osta absillinen pyörä!
JOS moottoripyörän nopeus on 80 km/h ja lokin 30 km/h, liike-energia on sitä luokkaa, että kypärään osuessaan lintu aiheuttaisi kuljettajalle vakavia vammoja.
Lintujenkaan aiheuttamaa vaaraa ei voi unohtaa. Jos motoristin kypärään iskeytyy vaikkapa kahdeksankympin nopeudessa västäräkki, kyseessä on varsin erilainen tilanne, kuin jos lintu törmää auton tuulilasiin.
Suuremmat linnun ovat vielä asia erikseen, esimerkiksi variksen tai fasaanin aiheuttama isku kypärään voi olla tainnuttava.
”Salakaatoja”
Pieniä mutta sitäkin harmillisempia ongelmia syntyy, kun pyörä kaatuu paikallaan tai työntämisen yhteydessä. Näitä sattuu yllättävän paljon. Kaveripiirissä niistä pyritään vaikenemaan.
Aina vaikeneminen ei tosin onnistu. Toiselle tämän jutun kirjoittajalle sattui näin: Oltiin huoltoasemalla tankkaamassa, pyörän sivujalka tuli laitettua huolimattomasti eli sitä ei työnnetty ”perille” asti eteen.
Kuljettaja nousi pyörän päältä, ja juuri kun oli siirtynyt pyörän toiselle puolelle, pyörä rojahti kyljelleen. Katettuun pyörään tuli pahoja naarmuja ja kuljettajalle v-käyrän nousua. Ja kun vielä mp-kerhon kaveritkin näkivät…
VARO tällaisia paikkoja. Ajoradan kuperuus on sellaista luokkaa, että pyörä kaatuu helposti sekä sivujalkaa että keskitukea käytettäessä. Pyörä pysyy pystyssä vain 45-90 asteen kulmaan käännettynä, joka kuitenkin lain mukaan on kiellettyä. Toivottavasti pysäköinninvalvojat ymmärtävät tilanteen mahdottomuuden.
Vanhan, markka-aikaisen mp-kansanviisauden mukaan ”katteella varustettua isoa katupyörää ei kaadeta paikallaan alle tuhannen markan vaurioin”. Rahanarvon- ja euromuutoksen jälkeen summa on nykyisin tuhannen euron tuntumassa.
Uusiksi menevät usein jalkatappi, ohjaustangon painot ja peili. Myös moottorin koppa ja erilaiset muoviosat vaurioituvat helposti. Jos vaihtoon menevät myös polttoainesäiliö tai etuswingi, puhutaan jo suurista summista.
Moni motoristi on kaatanut pyöränsä jättämällä sen sivujalan varaan väärällä tavalla. Yksi paha tapa on pysäköidä pyörä hienoiseen alamäkeen kytkemättä pientä vaihdetta päälle.
Kun kuljettaja on hörppäämässä kahvia, maan vetovoima on sillä välin milli kerrallaan näyttänyt voimansa ja saanut ajopelin liikahtamaan sen verran eteenpäin, että sivujalka on lipsahtanut taakse ja pyörä kaatunut kyljelleen.
Toinen virheellinen tapa on vetää ajokki keskituelle ja kytkeä tämän jälkeen vaihde päälle. Kun kuljettaja sitten palaa kahvilta, istahtaa satulaan, heivauttaa pyörän pois keskituelta, pyörä liikkuu eteenpäin, vaihde on päällä…
Arvannette, mitä tapahtuu. Kuljettajan liike jatkuu eteenpäin, mutta moottoripyörän liike loppuu kuin seinään. Tällaisessa tilanteessa moni motoristi on menettänyt tasapainonsa ja kaatunut vähemmän tyylikkäästi yhdessä pyöränsä kanssa.
SIVUJALKAA käytettäessä pitää aina kytkeä vaihde päälle. Keskitukea käytettäessä niin ei pidä tehdä.
Myös pehmeä maa-, sora- ja nurmipinta sekä välillä jopa kuumuudesta pehmentynyt asvaltti aiheuttavat kaatoja. Pyörän sivujalan ”pohjapinta-ala” on usein hyvin pieni, ja siksi jalka painuu herkästi maan ja asvaltin sisään.
Sivujalka kannattaa asetella esimerkiksi kiven tai puunkappaleen päälle. Tässä yksi vinkki: kuljeta taskussa kengän korkolappua ja aseta se pahoissa paikoissa sivujalan alle.
SORAMAASTOSSA tai nurmikolla sivujalan uppoamista moni osaa jo varoa. Myös kuuman asvaltin kanssa on syytä olla tarkkana. Kivi tai puupalikka jalan alla estää pyörää kallistumasta liikaa.
Voimalla vai järjellä?
Kaatotilanteita sattuu paljon myös pyörää työnnettäessä ja varsinkin taaksepäin työnnettäessä.
TÄLLAISESSA kohdassa ei kannata pistää molempia jalkoja maahan. Pyörä kallistuu liikaa, ja painavan pyörän pystyssä pitäminen on vaikeaa.
Vain muutamissa luksusluokan matkapyörissä on peruutusvaihde. Tämä tuntuu järkeenkäyvältä, sillä tällainen pyörä painaa täydellä tankilla yli 400 kiloa, ja sellaisen ”rohjakkeen” pakittaminen jalkavoimin tai työntämällä esimerkiksi pehmeällä soralla on lähestulkoon mahdotonta.
Mutta kaikkia muita pyöriä on työnnettävä. Kun taaksepäin pitää päästä, vaihtoehtoja on kaksi. On käytettävä joko maan vetovoimaa tai sen puuttuessa kuljettajan lihasvoimaa.
Osaava motoristi pyrkii ennakoimaan pysäköimistään siten, että ajo voi pysäköimispaikalta jatkua eteenpäin moottorin voimalla, eikä pyörää tarvitse työnnellä taaksepäin.
PAINAVAN moottoripyörän työntäminen taaksepäin tällaisessa tilanteessa on lähes ylivoimainen tehtävä. Ei ihme, että toisen pyörän kuljettajaa hymyilyttää.
Maan vetovoiman hyväksi käyttäminen onnistuu monissa paikoissa. Vekslaaminen ahtaissakin tiloissa muuttuu helpoksi, kun eteenpäin pääsee moottorin voimalla ja taaksepäin alamäkeen liukuen. Pienikin korkeusero on tässä merkittävä.
Taaksepäin liu’uttaessa on nopeuden säätelemiseen parasta käyttää vain etujarrua, jottei tasapaino järkkyisi. Harjoittelematta jarrun käyttö on helposti nykivää, jolloin pyörä kaatuu helposti.
Jollei maan vetovoimaa ole käytettävissä, on turvauduttava lihasvoimaan. Moottoripyörää taaksepäin työnnettäessä toinen käsi työntää ja toinen ohjaa.
Ohjaustangon päätä on hyvä tukea lantiota vasten. Kallistumista poispäin työntäjästä on varottava. Monissa pyörissä satulasta onneksi löytyy kohta, joka soveltuu hyvin työntävälle kädelle.
MOOTTORIPYÖRÄÄ taaksepäin työnnettäessä toinen käsi työntää ja toinen ohjaa. Ohjaustangon pää on hyvä tukea lantioon. Tasamaalla peruuttaminen onnistuu myös satulassa istuen, mutta jos pyörä on painava ja/tai korkea, jaloilla ei aina saa riittävästi voimaa työntämiseen.
Ja vielä yksi tärkeä seikka: autotallin kynnystä kannattaa varoa. Jos vauhti tyssää kynnykseen, seurauksena on herkästi kaatuminen.
Näillä eväillä toivotamme turvallisia ajokilometrejä. Ja myös vahinkovapaita kilometrejä, sillä paikallaan kaatumisista ja muistakin pienistä vahingoista maksu lankeaa nousevien vakuutusmaksujen kautta meille kaikille motoristeille.