I: Näin ohjaat ja kaarrat oikein
II: Opettele jarruttamaan oikein
III: Näe ja tule nähdyksi
IV: Kun pito loppuu
V: Ohittamisen helppous ja vaikeus
VI: Vältä riskit tilanteiden ennakoinnilla
Ohittamisen yleiset opit pätevät sekä autolla että moottoripyörällä ajettaessa, mutta pyörällä ohittamisessa tarvitaan myös erityistaitoja. Pyörän keskeinen ominaisuus eli kiihtyvyys muuttuu helposti sen huonoimmaksi ominaisuudeksi. Jos nopeudet karkaavat käsistä, tilanne käy vaaralliseksi. Millainen on hyvä ohituspaikka, ja miten moottoripyörällä ohitetaan turvallisesti?
Tässä Turvallisesti moottoripyörällä -sarjamme viidennessä osassa perehdymme ohittamisen yleisiin lainalaisuuksiin ja moottoripyörällä ohittamisen erityispiirteisiin.
Taitamattoman ohittajan perusvirhe on ajatella, että mitä lähempänä on ohitettavaa, sitä lähempänä on ohitusta. Moinen ”viisaus” pitää paikkansa kilparadalla, jossa kukaan ei tule vastaan. Yleisessä liikenteessä tilanne on kokonaan toinen.
Pahimmillaan ohitusta kyttäävä työntyy vain muutaman metrin päähän edellään ajavasta ajoneuvosta ja käy vähän väliä kurkkailemassa hermostuneesti keskiviivan tuntumassa, tuleeko ketään vastaan. Kuljettaja ei ole tällöin sisäistänyt sitä tosiseikkaa, että mitä lähempänä jokin esine on ihmisen silmää, sitä enemmän se peittää näkyvyyttä. Tällaisessa tilanteessa kuljettaja ei kykene tekemään riittävän tarkkoja havaintoja vastaan tulevasta liikenteestä.
Jossain vaiheessa kyttäystilanne voi päättyä ”päreiden palamiseen” ja sellaiseen ohitukseen, jossa näkyvyyttä eteen ei ole varmistettu.
Liian lähellä toisen ajoneuvon takana ajettaessa kasvaa luonnollisesti myös peräänajoriski. Motoristille tämä on aina vaaran paikka, ja loukkaantumisriski on suuri jo pienissäkin nopeuksissa.
Tällainen etäisyys edellä ajavaan kertoo taitamattomasta kuljettajasta. Näkyvyys eteen on olematon, ohitusennakkoa ei pysty käyttämään, ja peräänajon riski kasvaa.
Keskiviivan yli kurkkiva motoristi ei näe vastaantulevia autoja.
Edellä ajavan takapuskurin tuntumassa ajettaessa menetetään myös niin sanottua ohitusennakkoa. Ohitusennakolla tarkoitetaan sitä, että jo ennen vastaantulevien kaistalle siirtymistä pyörän nopeus kiihdytetään ohitettavan nopeutta suuremmaksi. Ohitusennakon käyttö vaatii riittävää etäisyyttä ohitettavaan.
Mielessä kannattaa pitää myös se, että tutkimusten mukaan mikään ei ärsytä suomalaista liikenteessä niin paljon kuin takapuskurissa roikkuja. Liian pieni etäisyys edellä ajavaan on sitä paitsi laissa kiellettyä – myös ohitustilaisuutta kärkyttäessä.
Tässä ohituspaikka ja -hetki on valittu täysin väärin.
Ohittamisen perusasioihin kuuluu, kulkuneuvosta riippumatta, taustan varmistaminen ja suuntavalon kytkeminen hyvissä ajoin.
Jos kysymyksessä on muusta liikenteestä vapaa pitkä suora, moottoripyörällä ajettaessa vaihteen valinnalla ja kaasun käytöllä ei ole kovin suurta merkitystä. Mitä vääntävämpi ja tehokkaampi moottori pyörässä on, sitä helpommin ohitus yleensä sujuu ilman sen kummempia erityistoimia.
Koska moottoripyörä on kapea ajoneuvo, kaistan puitteissa sivusuunnassa liikkuminen on helppoa. Havaintojen tekeminen eteen oikean kautta on huomattavasti helpompaa kuin autosta.
Mutta jos ohitussuora on lyhyt tai moottorin tehoreservit pienet, oikean vaihteen valintaan ja kaasun käyttöön on suhtauduttava kuten autolla ajettaessa. Nopeusero ohitettavaan pitää saavuttaa viivytyksettä.
Pitoonkin on ohitustilanteessa syytä paneutua. Varsinkin suuritehoisilla pyörillä märällä tien pinnalla kaasua on käytettävä harkiten.
Onko kaarre hyvä ohituspaikka?
Ohituspaikat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: suorat, loivat kaarteet oikealle ja loivat kaarteet vasemmalle.
Suoran jokainen mieltää turvalliseksi ohituspaikaksi, koska näkyvyys eteen on esteetön.
Loiva kaarre oikealle sen sijaan pitää sisällään riskejä, joita kaikki eivät välttämättä tunnista. Osaamatonta kuljettajaa saattaa esimerkiksi hämätä sulkuviivan puute; miksei paikassa muka voisi ohittaa turvallisesti?
Loiva kaarre vasemmalle s-mutkassa muuttuu hetkessä loivaksi kaarteeksi oikealle. Ohitus on syytä saattaa päätökseen ennen oikealle johtavan kaarteen alkamista.
Jos ohitettavana on yksittäinen henkilöauto, tilanne ei useimmiten ole motoristille ongelmallinen.
Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että ohittaja joutuu käyttämään ajolinjaa, jonka säde on jyrkempi kuin kaarteen säde, ja että ohittaja joutuu ajamaan pitemmän matkan kuin ohitettava.
Jos nopeusero on pieni, ohittajalle voi syntyä mielikuva, että ohitettava kiihdyttää nopeuttaan.
Lähtisinkö ohittamaan vai en…
Eiköhän tästä mahdu…
Ohoh, nyt tuli ongelmia..
Varsinainen vaara oikealle kaartavassa mutkassa syntyy kuitenkin näkemisestä. Jos ohitettavana on jono tai esimerkiksi iso ajoneuvoyhdistelmä, ohittaja ei pysty näkemään riittävän hyvin vastaan tulevaa liikennettä. Tilanne on yhtä vaarallinen kuin ohituksessa, jossa tullaan jonon rinnalla jyrkälle mäenharjanteelle.
Loiva kaarre vasemmalle on usein erinomainen ohituspaikka. Näkyvyydelle ei ole esteitä ennen ohitusta eikä ohituksen aikanakaan. Kaartaminen on loivempaa ja ajomatka lyhyempi kuin ohitettavalla. Miksi ohituksia tällaisessa kaarteessa usein kuitenkin vältellään?
Yhtenä syynä voi olla se, että usein loiva kaarre vasemmalle ei jatkukaan myöhemmin suorana vaan loivana kaarteena oikealle. Jos ohitusta ei tällaisessa s-mutkassa tehdä riittävän rivakasti, loivassa kaarteessa vasemmalle aloitettu ohittaminen muuttuu hetkessä ohittamiseen loivassa kaarteessa oikealle. Se muuttaa tilanteen täysin toiseksi – ja usein vaaralliseksi.
Myös pienillä paikallisteillä ohitettaessa oikea ja vasen kaarre tulee mieltää täysin erilaisiksi ohituspaikoiksi. Oikealle johtavassa kaarteessa kannattaa jättää ohittamatta. Koska ohittajalla on oltava suurempi nopeus kuin ohittajalla, kaartaminen muuttuu jyrkäksi. Pyörää on kallistettava reippaasti, jolloin kuljettajan pää saattaa mennä liian lähelle ohitettavan auton kylkeä. Tilanne saattaa päättyä tieltä suistumiseen.
Odottelen vielä pari sekuntia. Kaarteessa vasemmalle aukeaa suora ja lyhyt ajolinja…
Tässä on hyvä ohituspaikka…
Sitä vastoin kaarre vasemmalle kannattaa käyttää heti hyväkseen. Tarkkana on syytä olla tässäkin tilanteessa, sillä joillakin autoilijoilla on tällaisissa kaarteissa tapana oikaista keskiviivan väärälle puolelle, vaikka tällainen ajolinjan leikkaus onkin laissa kielletty.
Itse tehty ansa
Jo keskikokoisessa ja -tehoisessakin moottoripyörässä kiihtyvyys on sitä luokkaa, että siihen yltävät vain supertehokkaat urheiluautot. Tämän takia ohitus ylämäessäkään ei tuota ongelmia, kunhan tehoreservejä käytetään riittävästi.
Pyörän nopeassa kiihtyvyydessä on myös vaaransa – varsinkin kokemattoman kuljettajan käsissä. Jos esimerkiksi edessä ajavaa jonoa ei ehdikään ohittaa kokonaan ja nopeusero jonoon on suuri, vauhdin hiljentäminen ja jonoon keskelle takaisin palaaminen vaatii hyvää ajoneuvon hallintaa. Näin se onnistuu: ensin tehojarrutus pyörän ollessa suorassa, nopea jarrujen vapautus ja sen jälkeen määrätietoinen kaartaminen takaisin omalle kaistalle.
Toinen vastaavan tyyppinen vaara sisältyy tilanteeseen, jossa jo ennen vasemmalle johtavaa jyrkkää kaarretta ohitetaan edellä ajava suurella nopeuserolla. Sitten ohituksen jälkeen ajolinja johtaa takaisin omalle kaistalle ja saman tien jyrkästi heti vasemmalle, eli sinne minne ajorata kaartaa. Tällaisissa tilanteissa on sattunut pahoja ja kohtalokkaita tieltä suistumisia.
Kaukana edessä ohittavaa autoa voi hyödyntää eräänlaisena tunnistelijana silloin, kun näkyvyys on hieman kyseenalainen. Taaempana ohittava saa silloin informaatiota edellä ohittavan käytöksestä; vastaan tulevaa liikennettä ei ole näköpiirissä.
Tälläisessa paikassa ohitus on nopeasti keskeytettävä ja palattava omalle kaistalle. Koskaan ei pdä lähteä ohittamaan peräperää samaa ajoneuvoa. Tilanne voi päättyä kohtalokkaasti.
Kokonaan toisenlainen tapaus on sellainen, jossa kaksi ajoneuvoa ohittaa peräkkäin ajaen samaa ajoneuvoa. Tilanne voi päättyä siten, että ensimmäinen ohittaja ehtii juuri ja juuri omalle puolelleen ennen vastaantulijan kohtaamista, mutta takana ohittanut jää suoraan vastaantulijan eteen tämän ajolinjalle. Kuljettaja on tehnyt itse itselleen kohtalokkaan ansan.
Varo katveita
Joskus ansan ohittajalle on tehnyt tienpitäjä. Tiellä voi olla paha katve, eli tie näyttää tasaiselta ja suoralta, mutta todellisuudessa siinä onkin monttu, jonne vastaantulija peittyy. Tällaisessa vaaranpaikassa ohittaja arvelee tien olevan vapaa, mutta yhtäkkiä kesken ohitusta ”maan sisästä” ilmestyykin vastaantuleva ajoneuvo.
Lopelta, tieltä 2832, löytyy tällainen ansa. Katve on niin suuri, että sinne mahtuu näkymättömiin kaksi normaalilla ajonopeudella peräkkäin ajavaa rekka-autoa. Päiväsaikaan katveen pystyy jotenkin havaitsemaan tien horisonttiviivoissa olevista jyrkistä kulmista.
Ongelma olisi hoidettavissa ohituskieltomerkeillä, mutta nämä hengenvaaralliset katveet eivät jostain syystä kiinnosta tieturvallisuudesta vastuussa olevia henkilöitä.
Sen olemme tosin havainneet, että ohituskieltomerkit ilmestyvät paikalle äärettömän nopeasti silloin, kun joku on ensin kuolemallaan osoittanut niiden tarpeellisuuden.
Loivemmissa katveissa moottoripyöräilijä omaan autoilijaan nähden merkittävän edun: motoristi voi nousta seisomaan jalkatapeille, jolloin näkyvyys paranee selvästi.
Jalkatapeille nouseminen näkyvyyden parantamiseksi toimii myös tavanomaisissa ohitustilanteissa. Satulassa jököttävä ei pysty näkemään ohitukseen riittävää suoran alkamista ajoissa, seisomaan noussut pystyy.
Seisomaan nouseva motoristi pystyy näkemään notkelman.
Traktori voi yllättää
Hitaiden ajoneuvojen ohittaminen vaatii erityistä tarkkaavaisuutta. Tällaisen uutisen voi lukea lähes jokaisena ajokautena: Moottoripyöräilijä kuoli törmätessään vasemmalle kääntyvään traktoriin.
Kahdeksaakymppiä ajavan auton kuljettaja ei pysty hetkessä tekemään 90 asteen käännöstä vasemmalle, mutta kolmeakymppiä ajavan traktorin tai leikkuupuimurin kuljettaja pystyy.
Traktoria lähestyttäessä ohitusnopeus kannattaa laskea viidenkympin tuntumaan, jopa alle. Jyrkässä kaarteessa ohitukseen ei pidä tietenkään lähteä lainkaan.
Vasemmalla ajava moottoripyöräilijä lähestyy traktoria paljon järkevämmällä ajolinjalla kuin oikealla ajava.
Loivaa oikealle johtavaa kaarretta lähestyttäessä kannattaa näkyvyyden maksimoimiseksi valita ajolinja mahdollisimman läheltä tien vasenta reunaa. Tästä jatketaan pienellä nopeuserolla tarkkaillen syrjäsilmällä vasemmalle johtavia mahdollisia ajoväyliä, jonne ohitettava pystyisi yllättäen kääntymään.
Niin tässä kuin kaikissa muissakin ohituksissa ei koskaan pidä unohtaa ohittamisen tärkeintä sääntöä: jos olet vähänkin epävarma, älä ohita!