I: Näin ohjaat ja kaarrat oikein
II: Opettele jarruttamaan oikein
III: Näe ja tule nähdyksi
IV: Kun pito loppuu
V: Ohittamisen helppous ja vaikeus
VI: Vältä riskit tilanteiden ennakoinnilla
Erään tutkimuksen mukaan joka toisessa auton ja motoristin yhteenajossa autoilija kertoi havainneensa motoristin vasta, kun törmäys oli jo tapahtunut. Moottoripyöräilijän paras henkivakuutus on itsesuojaava liikennekäyttäytyminen. Motoristin pitää paitsi nähdä, myös tulla nähdyksi.
Liikenteessä tarvitsemastaan informaatiosta ihminen saa yli 90 prosenttia silmillään. Silmissä valoenergia muuttuu signaaleiksi, joita aivot vastaanottavat ja tulkitsevat. Näkökykymme sisältää paljon rajoitteita, jotka on hyvä tiedostaa. Silmät eivät ole niin täydellisiä havaintovälineitä kuin usein ajatellaan.
Näkö jakautuu staattiseen ja dynaamiseen näköön. Staattista näön tarkkuutta mitataan liikkumattomasta kohteesta hyvässä valaistuksessa. Näin tapahtuu, kun optikko tai silmälääkäri tutkii, tarvitseeko henkilö silmälasit vai ei.
Dynaamisella näön tarkkuudella tarkoitetaan kykyä nähdä nopeita tapahtumia ja liikkuvia esineitä. Liikenteessä kysymys on ennen kaikkea tästä. Pääsääntöisesti hyvän staattisen näön omaavalla on myös hyvä dynaaminen näkö, tosin kaikkien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa.
Keskeisiä käsitteitä ovat myös kulmanopeus ja terävänäköalue, jotka molemmat säätelevät erittäin paljon ihmisen havainnointimahdollisuuksia liikenteessä.
IHMISEN mahdollisuus tehdä havaintoja pienenee koko ajan nopeuden kasvaessa. Jos 50 km/h nopeudessa pystymme havaitsemaan tietyssä kulmassa suojatielle juoksevan lapsen, nopeudessa 80 km/h havainto jää tekemättä.
Kuten tunnettua, ihminen ei näe silmillään 360 astetta, vaan ainoastaan puolet siitä eli 180 astetta. Mutta tämä 180 astettakin pitää paikkansa vain, jos ihminen on paikallaan. Heti kun henkilö alkaa liikkua, asteluku supistuu. Mitä kovempaa mennään, sitä kapeammaksi näkökenttä muuttuu. Kysymys on kulmanopeudesta.
Kulmanopeus vaikuttaa siten, että edessämme olevat kohteet näyttävät pysyvän paikoillaan, kun taas sivulla olevat liikkuvat. Ja mitä kauempana sivuilla ne ovat, sitä nopeampaa ”vilinä” silmissä on. Kun 50 km/ h nopeudessa pystymme tekemään havaintoja vielä 90 asteen alueelta, 80 km/h nopeudella vastaava asteluku on jo kolmanneksen pienempi eli 60.
Kulmanopeudelle ja sen vaikutukselle emme voi mitään. Asia pitää vain realiteettina tiedostaa.
Teräviä havaintoja
Silmien terävänäköominaisuus on havaintojen tekemisen kannalta vielä merkittävämpi asia kuin kulmanopeus. Terävänäköasian tiedostava pystyy aktiivisesti käyttämään silmiään, toisin sanoen kohdentamaan katsettaan oikein.
Asiaa voidaan havainnollistaa seuraavasti: Suuntaa katseesi huoneen vastapäiseen seinään ja etsi sieltä jokin selkeä piste, vaikka ikkunan vasen ylänurkka. Tämän jälkeen siirrä katseesi saman ikkunan oikeaan ylänurkkaan. Näetkö vasemman nurkan vielä terävänä?
IHMINEN näkee terävänä vain 2-3 asteen alueen kerrallaan. Tässä katse on kohdistettu suojatietä ylittävään jalankulkijaan. Jos katseen siirtäisi Suomen lippuun, jalankulkija muuttuisi epäteräväksi. Liikennehavaintojen maksimoimiseksi silmien on koko ajan oltava liikkeessä kohteesta toiseen.
Et näe, jollet siirrä katsettasi sinne uudelleen. Yhtä aikaa molempia nurkkia et pysty näkemään terävänä. Silmissäsi ei ole vikaa, sillä ihmisen terävänäköalue on vain noin 2-3 astetta.
Terävänäköaluetta voi verrata putkeen. Mitä kauempana putken sivulla esine sijaitsee, sitä epäterävämpänä se välittyy aivoihimme. Havaintojemme maksimoimiseksi meidän tulee siirtää katsettamme kohteesta toiseen, ja liikenteessä erityisesti niihin kohteisiin, jotka ovat liikennetilanteiden kannalta olennaisimpia.
Monessa onnettomuudessa henkilön terävänäköalue ei ole ollut ajallisesti ja paikallisesti kohdennettuna siihen, mihin sen olisi pitänyt olla. Toinen ajoneuvo on kyllä ollut kuljettajan näkökentässä, mutta sitä ei ole nähty, koska terävänäköalue on ollut väärässä paikassa.
Terävänäköaluetta pitää käyttää aktiivisesti. Nopeudessa 50 km/h (13,9 m/s) ei kannata katsella 278 metrin päähän, koska siellä ollaan vasta parinkymmenen sekunnin kuluttua. Vastaavasti nopeudessa 100 km/h (27,8 m/s) ei kannata tuijotella 56 metrin päähän, koska siinä pisteessä ollaan jo kahden sekunnin päästä.
Risteysajossa vasemmalta tultaessa terävänäköalueen kannattaa antaa liukua sivusuunnassa. Näkö pitää kohdentaa sellaiseen, johon vielä ehtii reagoida, ja siirtää katse sitten nopeasti samalla perusteella seuraavaan. Viimeiseksi jää risteyksen takana oleva suojatie.
IHMISEN näkemisessä on paljon rajoittavia tekijöitä. Kokeile vaikka tätä: Laita etusormesi vastakkain. Sormien tulee olla noin 15 cm:n etäisyydellä silmistäsi ja noin yhden senttimetrin etäisyydellä toisistaan. Suuntaa katseesi sormien välistä jonnekin kauemmas. Sormi näyttää menevän poikki, siitä tulee kuin lyhyt nakkimakkara. Ilmiö perustuu siihen, että sormenpäät eivät satu vastaaville verkkokalvon kohdille, jolloin niistä syntyy kaksoiskuva.
Terävänäköalueen rajallisuutta on syytä varoa. Heti kun siirrät katseesi taustapeiliin ja mittareihin, edessäsi ajoradalla olevat tapahtumat siirtyvät terävänäköalueesi ulkopuolelle. Tai jos siirrät katseesi tien oikeanpuoleiseen metsään, vasen puoli näkyy entistä huonommin. Tämä on hyvä tiedostaa mietittäessä, kummalta puolelta hirvi on ryntäämässä eteesi?
Havaintojen tekemistä haittaa myös riittämätön etäisyys edellä ajavaan. Jos etäisyys edellä ajavaan on niin lyhyt, että peräänajon välttämiseksi katse on koko ajan pidettävä tämän takaosassa, kaistanvaihdon vaatima vilkaisu taustapeiliin ja sivustalle sisältää riskin.
TIE ei jatku suoraan eteen vaan kaartaa mäen harjanteen takana, sähköpylväistä päätellen oikealle.
Ohitustilannetta kärkyttäessä liian pieni välimatka ja siihen vielä mahdollisesti liittyvä väärä sijoittuminen ajokaistalle ehkäisevät tehokkaasti havainnointia suoraan eteen.
Jonossa tai yksittäisen suuren ajoneuvon takana ajettaessa piilee myös tietty vaaransa, joka johtuu siitä, että motoristi ei näe ajoradan pintaa. Näissä tilanteissa tarvitaan vielä suurempaa etäisyyttä kuin normaalisti. Jollei sitä ole, ajoradalle kuulumaton esine tai vaurio voi yllättää motoristin ja johtaa onnettomuuteen.
Pidä visiiri puhtaana
Moottoripyöräkypärän visiiri tuo yhden lisäelementin näkemiseen ja liikennetapahtumien havainnointiin. Harva motoristi käyttää enää perinteisiä suojalaseja. Visiiri on rinnastettavissa auton tuulilasiin.
Liian monet motoristit ajavat vaarallisiksi kuluneilla ja naarmuuntuneilla visiireillä. Lieneekö yhtenä syynä tähän todellisuutta vääristävä tunne, jonka mukaan ”pahassa paikassa” visiirin voi aina nostaa ylös.
Todellisuudessa liian kuluneen visiirin läpi pahaa paikkaa ei ehdi havaita. Vaara vaanii erityisesti vastavalossa ja muissa häikäisytilanteissa.
KIRKASTA visiiriä käyttävä motoristi näkee varjoihin sisältyvät yksityiskohdat. Visiirin tummuusaste voi kuitenkin olla sellainen, että yksityiskohdat varjojen sisällä, esimerkiksi nyrkin kokoinen kivi, häviävät näkyvistä.
Monet käyttävät kirkkaan visiirin sijasta värillistä visiiriä, mikä ei ole aivan ongelmatonta. Tummennetut ja värilliset visiirit heikentävät näkemistä hämärässä ja pimeässä. Joissakin visiireissä on liukutummennus; tällöin visiirin yläosa on tumma ja alaosa kirkas. Joissakin visiireissä on only for daylight use -merkintä, eli ne on tarkoitettu vain päivänvalossa käytettäväksi.
Myös niin sanottu irridium-visiiri, jossa visiirin pinta on monivärinen, peilin tavoin heijastava, on tarkoitettu vain päivänvalokäyttöön. Tummennettu visiiri voi aiheuttaa näkemisongelmia kirkkaassa auringonvalossa sellaisessa tilanteessa, jossa sivusta paistava aurinko aiheuttaa tummia varjoja.
Jos siis käytät värillistä visiiriä päiväsaikaan mutta palaat ajoretkeltä vasta iltahämärässä, ota mukaan kirkas vaihtovisiiri. Visiirin vaihto on monissa nykykypärissä helppoa, usein vaihtoon ei tarvita työkaluja.
Visiiri kannattaa pitää aina puhtaana. Sitä ei saa puhdistaa muulla kuin vedellä ja siihen mahdollisesti lisätyllä miedolla astianpesuliuoksella. Nestettä tulee käyttää runsaasti. Epäpuhtauden hieromista visiirin pinnassa on varottava. Säännöllinen vahaus on suositeltavaa, mutta vain sellaisella vahalla, joka ei sisällä hiovia aineosia. Irridium-visiiriä ei saa vahata.
Miehet mustissa
Turvallisuuden kannalta on ongelmallista, että motoristit ovat alkaneet yhä enemmän suosia mustanpuhuvia ajoasuja. Musta ajopuku, musta kypärä ja vielä ehkä musta pyöräkin näkyvät liikenteessä huonosti.
Monet motoristit valittavat, että on pakko ajaa mustissa, koska pääosa ajopukutarjonnasta on mustaa. Asuvalmistajat taas sanovat, että värikkäitä asuja ei kannata valmistaa, kun niitä ei kukaan osta. Varsin kummalliselta kuulostava ongelma.
Kehitystä parempaan on tosin tapahtunut, sillä perusväriltään mustiin asuihin on alkanut heijastimien lisäksi ilmestyä heijastavia kankaita ja neonvärisiä osia.
Neonväriset, ajopuvun päälle laitettavat turvaliivit on hyvä keino lisätä havaittavuutta, vaikka niin sanotut ”kovat pojat” turvaliiveille naureskelevatkin. Varsinkin pimeässä, sateessa ja sumussa ajettaessa liivi lisää turvallisuutta merkittävästi.
Eikä nykyisin tarvitse käyttää pelkästään ohuita, lepattavia ja helposti repeytyviä turvaliivejä, sillä muutamilla asuvalmistajilla on tarjolla mp-käyttöön tarkoitettuja jämäköitä liivejä.
MOTORISTIN on syytä kiinnittää huomiota omaan näkyvyyteensä. Ei liene epäilystä, kummanko motoristin autoilija huomaa paremmin.
Turvallisuusasioissa eturintamassa olevassa naapurimaassamme Ruotsissa poliisi käyttää moottoripyörissään loistevärejä ja -teippejä. Pitäisiköhän tästä ottaa oppia?
Turvallisuuteen, näkemiseen ja näkymiseen vaikuttavat yleisellä tasolla tietysti myös liikennesäännöt. Autoilijan on vaikea havaita ja reagoida oikein ja ajoissa, jos moottoripyörä ajaa ylinopeutta, kiihdyttää rajusti tai vaihtaa esimerkiksi moottoritiellä jatkuvasti kaistaa.
Autoilija voi pohtia asiaa omasta näkövinkkelistään ja kysyä itseltään, millaisena moottoripyöräilijät kokevat sellaisten autoilijoiden toiminnan, jotka isomman oikeudella tulevat kolmion takaa tai tasa-arvoisessa risteyksessä väistämissuunnasta vasemmalta eteen? Entä ne, jotka vaihtavat kaistaa motoristin turvallisuuden vaarantaen?
KÄNNYKKÄ on pieni, mutta kun se on tarpeeksi lähellä katsojan silmää …
… sen taakse voi jäädä yllättävän suuria esineitä.
Tämän tyyppisen liikennekäyttäytymisen hyväksymistä ei voida keneltäkään vaatia. Sitä vartenhan liikennesäännöt ovat olemassa, että ne säätelevät erilaisia velvollisuuksia ja sitä kautta antavat myös oikeuksia. Ei liikenne muutoin suju. Liikennerikosoikeuden johtava periaate on se, että kenenkään ei tarvitse varautua toisen lainvastaiseen toimintaan.
Viisas motoristi ei kuitenkaan käytännössä toimi liikennerikosoikeuden lähtökohdista. ”Minulla oli etuajo-oikeus, se tuli kolmion takaa suoraan eteen” -perustelu ei motoristia paljon lohduta, jos pyörä ja kuljettaja ovat niin sanotusti tuhannen päreinä.
MONTAKO moottoripyöräpoliisia tulee oikealta?
EI kaksi vaan kolme. Kolmas moottoripyöräpoliisi oli tuulilasin sivupilarin takana. Joissakin autoissa pilari on niin paksu, että sen taakse jää henkilöautokin. Jos risteykseen vasemmalta tuleva auto ei näytä väistävän, motoristin ei kannata viedä tilannetta niin pitkälle, ettei enää ehdi jarruttaa. Syyllisyys on selvä, mutta niin on sekin, kumpaa sattuu enemmän, autoilijaa vai motoristia.
Viisas motoristi osaa ennakoida asioita, lukea liikennettä ja tiedostaa autoilijoiden havainnointia vaikeuttavia seikkoja.Yhden tällaisen muodostavat risteysajossa auton tuulilasin sivupilarit.
Kaukovalo-ongelma
Moottoripyörä on kapea ajoneuvo, kun sitä katsoo suoraan edestä tai suoraan takaa. Tämä johtaa siihen, että lähestyvä pyörä näyttää olevan kauempana kuin se todellisuudessa on. Pyörä voi myös jäädä ratkaisevalla sekunnin kymmenyksellä hyvinkin pienen näköesteen taakse.
Edistäisikö moottoripyörän havaittavuutta se, että motoristi käyttäisi kaukovaloja myös päiväsaikaan? Maantieolosuhteissa näin epäilemättä tapahtuisi. Moottoripyörää koskevat kuitenkin samat säännöt kuin autoilijoitakin.
Lain mukaan kaukovalojen käyttö on kielletty ajettaessa toisen ajoneuvon takana, kohtaamistilanteessa ja tyydyttävästi valaistulla tiellä. Päiväsaikaan auringosta peräisin oleva valo täyttää tyydyttävyysvaatimuksen moninkertaisesti.
VAARAA ei ole näköpiirissä, kaikki näyttää hyvältä…
… mutta todellisuus on toinen. Moottoripyörän kuljettaja tuskin ehtisi tehdä mitään ennen törmäämistään puukalikkaan.
Kaikki hälytysajon ammattilaiset tietävät, että kaukovaloheittimen viereen ei pidä asentaa sinistä, niin sanottua puskurihälytysvaloa. Se ei yksinkertaisesti näy, koska kaukovalon teho on niin paljon suurempi. Kaukovaloa käyttävän motoristin suuntamerkkivalolle käy samoin.
Autoilija ei erota suuntavaloa, koska se katoaa kaukovalon loisteeseen. Näin autoilija ei erota suuntamerkkiä, kun motoristi on kääntymässä tai vaihtamassa kaistaa ja niin edelleen.
Kaukovalojen jatkuva käyttö on siis pakko määritellä laittomaksi ja tietyissä tilanteissa suorastaan vaaralliseksi vippaskonstiksi, joka ei vaikuta kaikista olennaisimpaan eli risteysajohavaittavuuteen.
Katse taaksepäin!
Moottoripyörän peileistä ei pysty tekemään niin kattavia havaintoja taaksepäin kuin mitä monessa tapauksessa olisi tarpeellista. Näin on erityisesti niin sanottujen kyykkypyörien kohdalla.
Joissakin tilanteissa ongelmaa voi vähentää tilapäisesti, jos kuljettaja siirtää kyynärpäitään sisäänpäin, jolloin ne poistuvat peilihavaintojen edestä.
Joissakin tilanteissa motoristin turvallisuus varmistuu vain, jos peilien lisäksi näkymän varmistaa myös katsomalla. Näin voi olla esimerkiksi kaistan vaihdossa tai tultaessa liittymätietä pitkin moottoritietyyppiselle ajoradalle.
JOTTA taakse tai takakulman suuntaan voisi nähdä kunnolla, täytyy koko ylävartaloa kääntää, ei pelkästään päätä.
Myös kääntyminen tieltä pois vasemmalle, puhumattakaan U-käännöksestä, edellyttää katsomista, pelkkään peiliin turvautuminen ei siis riitä.
Taakse katsominen ei kuitenkaan ole aivan helppo juttu. Mitä kyykympi on ajoasento, sitä vaikeampaa se on. Parhaiten taaksepäin näkeminen varmistetaan siten, että kuljettaja siirtää takamustaan reilusti vastakkaiseen suuntaa kuin mihin aikoo katsoa.
Jos tämän lisäksi vielä irrotetaan katsomissuunnan puoleinen käsi ohjaustangosta, näkyvyys taakse on taattu. Tässä pitää kuitenkin olla tarkkana, katsominen ei saa kestää paria sekuntia pidempään, koska muutoin liikennetapahtumat edessä voivat yllättää.
Toinen varottava asia sisältyy moottoripyörän kallistumiseen vastakkaiseen suuntaan kuin kuljettajan takamus. Hyrrävoima lähtee ohjaamaan moottoripyörää välittömästi kallistuksen suuntaan.
Opi lukemaan liikennettä
Autoilija A kerskui olleensa oikeassa kaikissa kymmenessä kolarissa, jotka oli viiden vuoden aikana ajanut. Autoilija B:n oli pakko myöntää, että hän ei ollut voittanut yhtään kolaria. Selityksenä moiseen B paljasti, ettei hän tuona aikana ollut joutunut yhteenkään liikenneonnettomuuteen. Tässä vanhassa puujalkajutussa piilee suuri viisaus.
Moottoripyöräilijänä A ei välttämättä enää edes olisi hengissä kertomassa tarinaansa. Hän ei olisi hallinnut motoristille tärkeää havainnointia ja tilanteiden ennakointia.
KUMPIKAAN moottoripyörä ei näy auton sivupeileistä. Auton takakulman tuntuma on motoristille vaarallinen ajamiskohta.
Jonkun asian havaitseminen ei vielä sinänsä takaa turvallisuutta, jollei se johda oikeisiin johtopäätöksiin tarvittavista toiminnoista. Liikennettä pitää osata lukea.
Liikenteessä piilee myös lukuisia ansoja, joista katveet ohitustilanteissa ovat pahimpia. Kerroimme TM 14/2003 Liikenteessä-palstallamme tapauksesta, jossa metsäsaarekkeen vieressä kulkeva tie näytti jatkuvan kauempana edessä suoraan.
HAVAINNOINTI voi olla vaikeaa, etenkin jos paikka on tuntematon, ja olosuhteet esimerkiksi pimeyden tai sateen takia ovat hankalat. Varoitusliikennemerkin mukaan edessä on vasemmalle johtava sivutien T-risteys. Niin siellä onkin, mutta …
…tie ei harjanteen jälkeen jatkukaan suoraan vaan kaartaa voimakkaasti oikealle. T-risteys on vasta sen jälkeen. Oudoilla teillä liikuttaessa kannattaa olla erityisen varovainen. Kaikista vaarapaikoista ei aina liikennemerkein varoiteta, vaikka näin pitäisikin olla.
Niin se kauempana jatkuikin, mutta sitä ennen loivan kumpareen jälkeen tie kaarsi ensin yllättäen erittäin jyrkästi oikealle. Paikkaa tuntematon motoristi ajautui jyrkässä kaarteessa yli keskiviivan ja törmäsi vastaan tulevan traktorin keulaan. Motoristi kuoli välittömästi.
Jokainen motoristi päättää itse omasta turvallisuudestaan. Vastapuoleen eli autoilijaan vaikuttaminen on vaikeampaa. Autoilijoidenkin olisi hyvä tietää ja ymmärtää olennaisimpia perusasioita moottoripyöräilystä.
Päättäväthän he oman turvallisuutensa lisäksi monesti myös moottoripyöräilijöiden turvallisuudesta. Liian monessa moottoripyöräonnettomuudessa sen aiheuttaja ei ole motoristi. Aiheuttaja on autoilija.